Jotenkin tässä paidassa onnistuin pettymään itseeni joka ikisessä asiassa ja samaten ompelukoneeseeni joka ollut tähän asti ihan unelma. Noh, aplikointeja tehdessä joka välissä kone jumitti kiinni, söi kankaan sisäänsä, ei tehny hyvää jälkeä. Asettelin lankoja uudelleen ja vaihdoin jopa neulankin, mutta en ymmärrä miksi kone temppuili niin paljon. Eli aplikointi jälkeeni en ollut lainkaan tyytyväinen ja viellä kun menin vain pelkällä mustalla aplikoimaan jotta saisin selkeät rajaukset joita kuvittelin silmissäni. Päätin olla ajattelematta eikä niitä nyt varsinaisesti varmasti kukaan niin tarkkaan ja kriittisesti katso. =D Sitten oli takin vuoro. Menin siis muuttelemaan kaavaa ja en sitten tajunnutkaan miten tehä mikänenkin asia. Onneksi taas sain isolta siskolta hyviä neuvoja ja lopulta sain takin valmiiksi sentään. Tosin, alkuun meni useempi päivä että minuu tympäs moni asia takissa ja sen jäljessä, mutta helpotuksekseni toiset eivät ole tajunneet edes "virheitä" kun olen näyttänyt tuskaisena takkia. ;)
Kaavana pojan
housuissa oli ihte äkkiä tekastu kaava kun se mitä yleensä olen käyttänyt, oli mystisesti kadonnut. Vähän arvelutti alkaa tekeen noita housuja ku aattelin ettei saumat osu kohdille tai jotain mutta tuli hyvät vaikkakin super isot 74cm pojalle. =D Housut ja paita ehkä kokoa 86, koskapa mahtui juuri meidän 86 senttiselle typykälle, mutta halus nopeati pois sovituksen jälkeen ja sanoi "äiti tekee minulle samanlaiset ängripöörts paidan ja housut...(juoksi äidin kangas kaapille ja kaivoi vaaleanpunasydämisen kankaan ja sanoi) mutta tästä kankaasta. =D
Paidan kaavana toimi sama kaava kuin mitä aikaisemmassa pojan fleecevuoritetussa takissakin oli,
http://ompeluriippuvuus.blogspot.com/2011/09/takki-ja-lakki-fleece-vuorella.html koitin vain hiukan suurentaa (meniki vähä enemmän ku hiukan isommaksi) =) ja tein jotain pieniä muutoksia, kuten resori helmaan ja hihansuihin ja lisäksi jätin vuorittamatta kun tuo pieni touhun mies on aina hikisenä jos vähänkään paksumpaa yllä.
Ja käyttäjänsä päällä! =)
Kiva asu. Kuvan kautta ei aiakaan huomaa mitään epämääräistä. :)
VastaaPoistaEi mitään huomautettavaa! Kyllä se sujlle itellekin kohta iloksi muuttuu. Onneksi virheet pienenee yleensä ajan kanssa. Hyvä, jos oli apua neuvioista! :)
VastaaPoistaHyvältä näyttää - taistelun merkit eivät ainakaan kauempaa katsottuna näy lopputuloksessa lainkaan! :)
VastaaPoistaJa sitten vaan tytölle omaa asua väsäämään..!;)
Kiitos kaikille. =) Ei tuosta kuulemma lähempääkään heti löydä huomautettavaa ja minähän purinkin alkuun aplikointi jälkeä tai aina kun teki huonosti. En voinu jättää sitä siihen. ;) Ja enää ei niin haittaa nekään virheet niin kovin, joita omat silmät hakemalla hakee. =D Aika parantaa haavat.
VastaaPoista